Rick Riordan - Titaanien kirous (Percy Jackson #3)

Merenjumala Poseidonin poika saa tehtäväkseen ratkaista karmean enustuksen.

Newyorkilainen koulupoika Percy Jackson saa ystävältään Groverilta hätäpuhelun. Antiikin kammottava hirviö on herännyt, eikä Grover ole ainoa, joka on vaarassa. Voittamattoman hirviön huhutaan pystyvän tuhoamaan jopa Olympos-vuoren, jumalten asuinsijan.

Ainoastaan metsästyksen jumalatar Artemis osaisi jäljittää hirviön, mutta hän on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Percyllä ja hänen puoliverisillä ystävillään on viikko aikaa löytää Artemis, ratkaista hirviön arvoitus ja selvittää, mitä kammottava Titaanien kirous tarkoittaa.

* * *

Tuntuu erittäin tyhmältä blogata kirjasarjan kirjasta jonka edeltäville osille ei löydy bloggauksia mut mitäpä turhista, tykkään kun kirjailija-, aihe- ja sarjaluettelot pitenee xD Mun pitäis muutenki siivota *kröhömlattiallanilepäileeläheskokokaapinsisältö* enkä tiiä mitä ees kirjoittaisin tähän mut mitäväliiiiiii cccc: Ja arvatkaa, kuinka monta kertaa takakansitekstiä kopioidessani kirjoitin hiriviön xD

Uh, takakansitekstit. Vihaan niitä, eikö niiden tilalla voisi olla vaikka muutama avainsana ja kirjan alusta muutama rivi? Tämäkin valehtelee liiiikaa :cc

Muttasiisjuu lempihahmojani (teen tästä jostain syystä aina hirveen ison numeron xD) oli mutta hetkinen enhän minä osaakkaan sanoa D: Artemis oli tavallaan kiva, muttei kuitenkaan sellainen suosikki. Percy on ihan hauska juu mutta njääh. Grover ja Tyson taas kumpainenkin ärsyttää, Grover ei nyt niin paljoa. Zeus ja Poseidon on tavallaan syvältä mut ei kummiskaan. Apollon ja Athene oli kivoja välissä, mutta yyh. Oikeastaan suurin osa hahmoista oli vähän mitäänsanomattomia, joten lempihahmoni on ehdottomasti Rachel Elizabeth Dare! Toivon suuresti, että tulemme näkemään häntä vielä, mutta se ei taida olla oletettavissa :<<

Joka tapauksessa, en huomannut minkäänlaista kasvua Percyssä. Tai siis, hän on jo neljätoista, ensimmäisessä vasta kaksitoista - kai siinä välissä nyt jotain pitäisi tapahtua?

Juoni, juoni. Ainakin tämä on parempi kuin Hirviöidenmeri. Se vaan oli jotenkin niin kamalan ärsyttävä, tuli mieleen Artemis Fowlit. Eivät nämä mitään juonellisia supertöitä ole, mutta menettelee. Sitä kirjaa odotan, jossa OTP:ni (vihdoin) toteutuu, olen tiennyt sen toteutuvan jo ennen kuin ensimmäiseen kirjaan koskin >:3

Niiiin ja yhdestä jutusta pidän näissä, nimittäin siitä, ettei asioita unohdella. Esim. Lotus-hotelli, mikä loistoisa idea!!

Yleensä en jostain syystää pidä tälläisistä onpas nyt taas hauskaa -kirjoista (Artemis Fowl), jutut alkaa vaan käydä tylsiksi. Esim. Harry Pottereiden hienoinen huumori iskee sata kertaa paremmin, varsinkin kun kirjaa lukee eipäensimmäistä kertaa. Se, että koko ajan tulee kaikkea hauskaa alkaa vaan ärsyttää pikkuhiljaa, janohh hmm.

4

-Martta cc:

* * *

Nimi: Titaanien kirous
Kirjailija: Rick Riordan
Sarja: Percy Jackson #3
Suomentaja: Ilkka Rekiaro
Sivumäärä: 308 (+jumalselittelyt 4 sivua)
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2009 (2007)

Muiden arvostelut:
-
Sarjan muut osat:
Salamavaras #1
Hirviöidenmeri #2
Labyrinttitastelu #4
Jumalten sota #5