Pimiöön on ripustettu kuivumaan pestyjä viidensadan euron seteleitä. Ilmassa leijuu vanhan veren haju. Lumikki Anderssonin periaatteena on olla sotkeutumatta asioihin, jotka eivät hänelle kuulu, mutta seteleiden löytäminen kiskaisee hänet keskelle kansainvälisen huumebisneksen ympärille kietoutuvaa vyyhtiä.Neljän vuorokauden mittainen alati kiihtyvä tapahtumien pyörre heittää Lumikin hengenvaarallisiin tilanteisiin, pakenemaan kylmäverisiä rikoksia ja lopulta salaisiin ja legendaarisiin Jääkarhun juhliin. Kaiken ympärillä talvi on kylmempi kuin vuosiin ja pakkanen kurittaa Tampereen katuja.
* * *
Tällä hetkellä mua jännittää suuresti. Ei kirjan jännittävyyden takia, vaan sen, mitä seuraava osa tuo tullessaan. Tai siis kun kaverini jätti koko trilogian lukemisen tokan osan jälkeen, oli kuulemma sen verran huono.
Lol muutes aluksi, kun olin vaan silmäillyt näitä kirjastossa, luulin, että sarjan nimi oli Salla Silmukka xD En tiiä mistä se tuli, enkä ees miten luin Simukan nimen nuin väärin. Ehkä yhdenkuuloisuuden takia. Ja se on mulle muutenkin normaalia, Siiri Enorannankin olen vääntänyt Siiri Elorannaksi (joka ois muuten ihana sukunimi!).
No siis, kirjoitustyylistä tyksin. Se vaan jotenkin kolahti. Ja hahmotkin, jotenkin melko realistisia. Lumikin olen-parempi-kuin-muut-asenne ärsytti, mutta tykkäsin muuten hänen persoonastaan. Hah, mun (kirjoittamattoman) NaNoWriMon suunnitelmissa oli just täysin samanlainen päähenkilö, ainakin osittain.
Muttasiisjuu, mua häiritsee se, kuinka tässä kirjassa kerrotaan asiat - lukija on koko ajan vähän edellä, sillä pahistenkin "näkökulmasta" kerrotaan, mutta Lumikki & co ei tiedä heidän puuhistaan oikein mitään mikä on tapahtunut jo alussa. Siitä ei kuitenkaan tulee sellainen "Lumikki ooksä oikeesti noin tyhmä" -olo, vaan ennemminkin hämmentyy aina välillä, kun tajuaa, ettei Lumikki oikeasti tiedä eikä edes voisi tietää.
Ja loppu. Tuntui vähän siltä kuin kirjailija ei olisi jasanut kirjoittaa Lumikin poistuloa tai sitten ei vain olisi keksinyt miten hän olisi sieltä järkevästi poistunut, joten tehnyt siitä arvoituksellisen ja kaikkea mikä oli hyyyyvin ärsyttävää.
Kaiken kaikkia ihan hyvä kirja, kirjoitustyylissä (josta näköjään pälpätän aina lopuksi) oli jotain tosi kivaa mutten tiiä mitä. Ja ne punaiset sivunreunat oli parhaita!! Mustassa kuin ebeenpuussa ei ilmeisesti kuitenkaan ole mustia, höh. Niin ja tämä toimii näinkin, yksittäisenä kirjana. Minä tosin aion jatkaa eteenpäin sarjassa c::
4
-Marttaaa
* * *
Nimi: Punainen kuin veri
Kirjailija: Salla Simukka
Sarja: Lumikki-trilogia
Sivumäärä: 264
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2013
Muiden arvostelut:
-
Sarjan muut osat:
Valkoinen kuin lumi #1
Musta kuin eebenpuu #3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti