Rick Riordan - Jumalten sota (Percy Jackson #5)

Menestyssarjan loistokkaassa päätösosassa merenjumalan poika puolustaa länsimaista sivistystä.

Newyorkilainen ongelmanuori Percy Jackson on valmistautunut koko vuoden puoliveristen leirillä sotaan Kronosta vastaan. Titaanien valtias armeijoineen on vahvempi kuin koskaan, ja puoliveristen leiristä Kronoksen joukkoihin siirtyneet luopiot vain vahvistavat sitä.

Percyn on pysäytettävä ajan ruhtinas ennen kuin tämä hävittää koko länsimäisen sivistyksen.

Kun olympolaisten ja titaanien välinen armoton sota syttyy New York Cityn kaduilla, Percy muistaa vanhan ennustuksen ja alkaa epäillä, että taisteleekin omaa kohtaloaan vastaan.

* * *

Hyvä lopetus hyvälle kirjasarjalle. Ei lempparini, mutta ei huono laisinkaan.

No niin, itse kirjasta. En kyllä osaa sanoa siitä paljon muuta, kuin että hyvin kirjoitettu. Oikeastaan koko kirja oli yhtä ja samaa taistelua, eikä se siltikään tuntunut venytetyltä tai ylipitkältä. Ää mulla on pitkät muistiinpanot koko kirjasarjasta, mutta tästä yksittäisestä en osaa sanoa paljon mitään xD Se kyllä häiritsi, että >> spoilaa, "värjää" esiin 
P&A ensisuudelman aikana koko leiri tulee silleen "VIHDOINKIN!!" ja heittää järveen?!?
Tykkään siitä kuinka tästä oppii huomaamatta jumalten nimet, mutta niiden kannalta pelkkää mytologiaa on kyllä huomattavasti mielenkiintoisempi lukea. Ainakin sitä mikä meillä on, paksuus on alle pikkurillini :D Jumalten, erityisesti Zeuksen ja Poseidonin luonteet ovat melkoisen ohuita. Poseidonista on tehty sellainen mukava ja mainio isä, Zeuksesta taas hermoheikko ja kireä valtiasasia.

Rachel on kyllä älyttömän kaksijakoinen hahmo. Hän on hahmona erittäin ärsyttävä (kuten tyyliin kaikki muutkin kirjailijan hahmot) mutta luonne on jotenkin hirmuisan kiva. Sama Annabethillä, suuttuu ja mustasukkaistuu ihme asioista.

Percy taas, hieman tyhmä ja aivan liiaan herkkäuskoinen - harkintakyky puuttuu. Esimerkiksi Ms. O'Learyn (?) tapauksessa - kuinka ihmeessä helvetinkoira voisi olla puoliveristen leirillä niin, ettei kukaan muu kuin Percy olisi sitä vielä huomannut? Sama cheerleaderien kanssa.

Voisin vielä mainita suuren ärsytykseni bailuponeja kohtaan. Okei, idea on hauska, mutta mitä ihmettä, en osaa edes kuvailla kuinka suuresti ne minua ärsyttävät.

Tuntuu muuten tosi tiukkapipoiselta, mutta suora PJ-huumori ei vain iske minuun samalla tavalla kuin esimerkiksi Harry Pottereiden hitaammin tajuttava, huomaamaton huumori. Ilman Geek Girliä voisin sanoa, että tämä johtuu isobritannialaisen ja yhdysvaltalaisen huumorin erosta, mutta ei sitten. Paitsi en kyllä ole varma, onko Holly Smale jenkki vai britti.

Suomennoksesta voisin sanoa sen verran, että siellä oli mielestäni aivan ihme sanoja, joiden merkitystä en tajunnut. En ainakaan itse keksinyt mitään mahdollisia sanoja, joihin olisi vain tullut kirjoitusvirhe ja niistä olisi tullut ihan hupsuja. Minulla ei nyt ole esimerkkejä näistä sanoista, mutta jos olet Jacksonisi lukenut, tiedät varmaankin, mitä tarkoitat. Ja se ensimmäisen kirjan "kuulia" oli myös jotain mikä sai minut hivenen hymähtelemään. Siis esim.
"Mitä aiot tehdä kesälomalla?"
"Lukea."
"Ai. Kuulia."
Arvatkaa ihmettelinkö ensin, mitä se "kuulia" mahtaa tarkoittaa xD

Ja jotkut sanamuodot olivat ärsyttäviä. Mutta minua yleensäkin ärsyttää se tyyli. Jossa kirjoitetaan hieman kuin näin. Percy myös hoki koko ajan "Poseidonin poika kun olen, voin uida vaikka kuinka kauan ja en huku tai kastu tai poksahda paineesta!1!!11!11!" Alkoi mennä hermot.

Lempijumala(ttare)ni on muuten Hestia. Jei. Sen lisäksi Nyks ja Nemesis ovat ihania nimiä. Ääks.

Niin, lopuksi lopun cliffhangerista. Minulle on oikeastaan se ja sama, kuinka monta sarjaa kirjailija kirjoittaa samasta aiheesta, kunhan laatu pysyy samana tai parempana. Aion todellakin lukea Olympoksen sankarit, vaikken sitä ihan heti tekisikään - kirjaston kirjojen pino on tällä hetkellä liian uhkaava. En siis voi vielä sanoa, oliko se tyhmää ja ärsyttävää vai hyvä asia. Itse cliffhanger ei edes ole sellainen "pakko saada tietää!!!" -tyyppinen, sarjan voi jättää tähänkin.

4½

-Martta, jonkun tytär.

* * *

Nimi: Jumalten sota
Kirjailija: Rick Riordan
Sarja: Percy Jackson #5
Suomentaja: Ilkka Rekiaro
Sivumäärä: 364
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2010 (2009)

Muiden arvostelut:
-
Sarjan muut osat:
Salamavaras #1
Hirviöidenmeri #2
Titaanien kirous #3
Labyrinttitaistelu #4